*

Pekka Linnainen Suomalais-virolaisia huomioita Estofennian kirjeenvaihtajalta

Kierros Hietaniemessä 150-vuotiaan suomenkielisen Maamme-laulun kunniaksi

  • Oi maamme, Suomi, synnyinmaa...
    Oi maamme, Suomi, synnyinmaa...
  • Fredrik Pacius 1809–1891
    Fredrik Pacius 1809–1891
  • Johan Mauritz Nordenstam 1802–1882
    Johan Mauritz Nordenstam 1802–1882
  • Kaarlo Slöör (Santala) 1833–1905
    Kaarlo Slöör (Santala) 1833–1905
  • Julius Krohn (Suonio) 1835–1988
    Julius Krohn (Suonio) 1835–1988
  • B.F. Godenhjelm 1840–1912
    B.F. Godenhjelm 1840–1912
  • Antti Törneroos (Tuokko) 1835–1896
    Antti Törneroos (Tuokko) 1835–1896
  • Paavo Cajander 1846–1913
    Paavo Cajander 1846–1913

Tänään on kulunut 169 vuotta siitä, kun kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin ruotsiksi riimittämä Vårt land laulettiin ensi kerran Fredrik Paciuksen sävelin 13. toukokuuta 1848. Tällöin ei laulettu meille tuttuja suomenkielisiä säkeitä ”Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi sana kultainen!”, sillä niiden aika koitti vasta 19 vuotta myöhemmin, vuonna 1867. Kääntäjät toivat lauluun isänmaan nimen ja vieläpä sen ensi riville. Suomeksi maa oli siitä pitäen Suomi, eikä enää vain ”Maamme, maamme, isänmaamme”.

Suomalaisten sanojen synnystä on tasaiset 150 vuotta, joten meillä on tänään erityistä syytä miettiä Maamme-laulua. Toki mietteissämme on illalla saapunut suruviesti presidentti Mauno Koiviston poismenosta. Sitenkin päivään sopii kierros Hietaniemen hautausmaalla Helsingissä.

Neljä päivää jotka loivat sävelmän 1848

Luonteva lähtöpiste on säveltäjä Fredrik Paciuksen (1809–1891) hauta. Sen löytää hautausmaan vanhan puolen 4. korttelista, Lapinlahdentietä reunustavan eteläisen muurin laidalta ja siellä suunnilleen sen puolivälistä. Takavuosina kivi vaikutti lohduttoman unohdetulta, mutta nykyisin sen tunnistaa helposti kirkkaista kullatuista kirjaimista ja Maamme-laulun ensi tahtien nuoteista.

Näköetäisyydellä, puolensadan askeleen päässä Marian sairaalan suuntaan kohoaa jyhkeä kenraali Johan Mauritz Nordenstamin (1802–1882) hautamuistomerkki. Vuonna 1848 hän oli yhtä aikaa Uudenmaan läänin kuvernööri, senaatin jäsen ja yliopiston sijaiskansleri, mutta tässä yhteydessä varsinkin se avainhenkilö, joka vapautti 12 vuotta kielletyn ylioppilaiden Floran päivän kevätjuhlan.

Ylioppilaskunta tilasi Maamme-laulun sävelmän Paciukselta nimenomaan Flora-juhlaan. Säveltämiseen ja Akademiska Sångföreningen -kuoron harjoittamiseen hän varasi kaksi päivää, toiset kaksi sovittamiseen torvisoittokunnalle. Ajankäytön perusteella Pacius teki vain ammattimiehen työtä kepeään kevätjuhlaan pohtimatta poliittista vakavuutta tai kauaskantoisuutta. Miten lienee, laulaisimmeko Maamme-laulua samoin sävelin, jos keisarin käskynhaltija olisi jättänyt Flora-kiellon voimaan? Kilpailevia sävellyksiä oli jo tehty, myös Runebergin oma, joka kuultiin Porvoon kaupungin 500-vuotisjuhlassa vuonna 1846.

Maamme-laulun viisi kääntäjävänrikkiä 1867

Maamme-laulussa on yksitoista säkeistöä, mutta hymninä laulamme yleensä vain ensimmäistä ja viimeistä, jotka ovat nykymuotoisina peräisin vuodelta 1867. Kyseessä oli Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäinen kokonaissuomennos, jonka yhteistyösti ”viiden vänrikin” runoilijaryhmä: B.F. Godenhjelm, Julius Krohn (kirjailijanimi Suonio), Aleksanteri Rahkonen, Kaarlo Slöör (Santala) ja Antti Törneroos (Tuokko).

Nuorena kuolleen, Erkki Melartinin säveltämän ”Miks leivo lennät Suomehen”-runon kirjoittajana tunnetun Aleksanteri Rahkosen (1841–1877) hauta jäi luovutettuun Viipuriin. Riimejä verraten Rahkosen itsenäinen käännös vuodelta 1865 vaikuttaa vahvasti ohjanneen runoilijaryhmän yhteistuotosta. Muut runovänrikit lepäävät Hietaniemessä, kolme lähellä toisiaan vanhalla puolella ja Antti Törneroos uudella puolella.

Kaksi vänrikkiä on haudattu 15. korttelin taiteilijakukkulan puoleiselle laidalle. Hiukan sisempää alkavalta viidenneltä riviltä löytyy Kaarlo Slöörin (1833–1905) punagraniittisen muistokivi, jonka muotoili Akseli Gallen-Kallela. Laatassa on runoilijanimi Santala ja muheva, partainen kasvokuva. Slöörin suomennoksista mainittakoon Macbeth, tiettävästi ensimmäinen suomeksi käännetty Shakespearen näytelmä.

Gallen-Kallela oli muuten Slöörin vävy ja lepäsi alkuaan itsekin tämän paaden suojassa. Taiteilijamestarin maalliset jäänteet siirrettiin vuonna 1943 taiteilijakukkulan alapuoliseen mausoleumiin.

Julius Krohnin (1835–1888) perhehaudan löydämme 22. riviltä. Krohn oli ”viiden vänrikin” kääntäjäryhmän vetäjä ja vuosina 1867–70 runovihkoina julkaistujen Vänrikki Stoolin tarinoiden kustantaja. Paciuksen yhteydessä viitataan usein hänen saksalaiseen syntyperäänsä. Yllättävää on huomata, että myös Julius Krohnin äidinkieli oli saksa, mutta hän otti perheineen kielekseen suomen, ryhtyi suomalaiseksi.

Tämä leposija on merkittävä virolaisillekin, sillä siinä lepäävät myös Julius Krohnin tytär, kirjailija Aino Kallas ja hänen puolisonsa, Viron kansallismuseon perustaja Oskar Kallas. Näin on isä Juliuksenkin osalta, joka ehti laatimaan myös historian ensimmäisen suomalaisille tarkoitetun viron kieliopin vuonna 1872.

Bernhard Fredrik (B.F.) Godenhjelmin (1840–1912) punagraniittinen, hiottu hautapaasi jää polun laitaan, kun nousemme Mechelininkadun portin parkkipaikalta taiteilijakukkulalle. Se sijaitsee 19. korttelin 16. rivillä. Godenhjelmia voi kuvata lähinnä koulumieheksi ja yhdessä puolisonsa Idan kanssa naissivistyksen edistäjäksi. He perustivat esimerkiksi Helsingin ensimmäisen suomenkielisen tyttökoulun vuonna 1869. Ida toimitti opettajasisarensa Minnan kanssa lastenlehti Pääskystä. Sisaresta tuli sittemmin Julius Krohnin toinen puoliso ja Aino Kallaksen äiti. Tiivis perheystävyys tuki merkittävästi kirjailijan uran alkutaivalta. Haudassa lepää myös isä, tuottelias alttaritaulujen taidemaalari Berndt Abraham Godenhjelm.

Antti Törneroosin (1835–1896) haudan löydämme uuden puolen 17. korttelista, sen alimmalta riviltä. Kortteliin pääsee suoraan Hietaniemenkadun muuriin murretun uuden portin kautta. Tämäkin muistokivi on punaista graniittia. "Ystäviltä ja Hämäläiseltä osakunnalta" saamme tietää pystyttäjistä. Syntyessään Antti oli vielä Juhonpoika, Törneroosin hänestä teki koulun rehtori Heinolassa. Kirjailijana hän käytti nimeä Tuokko. Takavuosina koululaisille tuli hyvin tutuksi Törneroosin suomentama Laps Suomen, joka on alkuaan Zacharias Topeliuksen romanssiksi nimeämä ja Paciuksen säveltämä O barn af Hellas. Samasta kynästä on myös kirkonurkuri Oskar Merikannon säveltämä Työväen marssi (Käy eespäin väki voimakas...).

Kuudennen vänrikin epäonninen korjausyritys 1889

Kierroksen voimme päättää Paavo Cajanderin (1846–1913) haudalle, jonka löydämme taiteilijakukkulalta alas laskeutuvista terassikortteleista, 25. korttelin 2. riviltä. Kiven on veistänyt Emil Wikström. Maamme-laulun suomenkieliset sanat merkitään yleensä Cajanderin nimiin ja vuoteen 1889, vaikka kyseessä on vain hänen korjailemansa Vänrikki Stoolin tarinoiden suomennoksen julkaisuvuosi. Cajander yritti parannella myös Maamme-laulua, jonka alkusäkeen hän oikaisi muotoon: ”Maa, isänmaamme, Suomenmaa”.

Ehkä ajatus oli hyvä, mutta kansa ei ottanut sitä omakseen, vaikka tätä muotoa opetettiin toistakymmentä vuotta Stoolin tarinain koulupainoksessa. Cajander taipui ja palautti itse säkeistöt tuttuun, nyt 150 vuoden iän saavuttavaan vänrikkiviisikon muotoon ”Oi maamme, Suomi, synnyinmaa” vuodelta 1867.


Lähteitä ja lisätietoa:

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Mielenkiintoinen juttu..uutta tietoa vanhalle miehelle.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitokset minultakin, vanhalta naiselta:) Oli mielenkiintoisia kuvia ja tarkat kuvauksetkin kaiken muun hyvän päälle:)

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset